Seitsemisen Kansallispuisto

Sumuisena ja hieman sateisenakin marraskuun aamuna lähdin ajelemaan Mansesta kohti läheistä Seitsemisen Kansallispuistoa. Siellä on tullut vierailtua lukemattomia kertoja, mutta nyt oli tähtäimessä puiston kaakkoiskulma ja siellä virtaavat vedet. Itselle sen verran tuntematonta seutua etten varmaan ole 20-30 vuoteen käynyt Soljasten alueella. Joskus lapsena tai nuorena poikana kylläkin. Reissun tarkoitus todellakin oli käydä valokuvaamassa virtaavaa vettä ja samalla vähän katsastella paikkoja olisiko keväällä sulamisvesien aikana mahdollista päästä kuvaamaan oikeen veden paljoutta. Ja tottakai reissulla pääsi irti arjesta, sai kulkea luonnon rauhassa ja vain nauttia olostaan.

Todella onnistunut reissu. Löysin paljon enemmän vettä ja kuvattavaa kuin olin etukäteen odottanut tai kartasta katsellut. Ja vettä todellakin virtasi reilusti, syksyn sateet saivat uomat täyttymään ja veden liikkumaan. Ensimmäiseksi kohteeksi otin hieman puiston ulkopuolella olevan Jaulin kämpän takaisen Liesijoen Pitkäkosken. Sinne oli helppo kävellä koiran kanssa Saari-Soljasen parkkipaikalta. Ensimmäiset kuvat tosin ovat jo matkan varrelta, kun Liesijoki virtasi aivan polun vieressä. Kuvaaminen Pitkäkoskella onnistui hyvin. Siltä palasin hetken verran omia jälkiäni takaisin päin ja lähdin kohti Jokiristin nuotiopaikkaa, jossa oli hyvä viettää taukoa.

Mukana kulkeva Bokseri on jo sen verran tottunut isäntänsä kuvaustouhuihin, että osaa rauhassa odottaa kameran asettelua ja virittelyä sekä kuvaamista. Antaa isäntänsä hoitaa hommansa rauhassa. Koira on jopa niin oppinut isäntänsä kuvauskohteet, että kun kuulee jossain virtaavan veden äänen lähtee vetämään sitä kohti. Tämä aiheutti ensin hieman ihmetystä isännässä, mutta on siitä hyötyäkin. Löytää kuvauskohteita jotka eivät ole ihan näkösällä. Jokiristin nuotipaikan jälkeen on heppoinen silta Liesijoen yli, siinä sitten vierähtikin tovi kun piti kuvata molemmin puolin jokea. Polku muuttui pikkuhiljaa kapeammaksi ja märemmäksi. Vielä pärjäsi Goretex varsikengillä, mutta joutui jo katsomaan mihin jalkansa asetti. Koiraa ei märkyys tuntunut haittaavan.

Liesijoen yläjuoksulta, melko läheltä Kettulampea löytyy vanha Mylly, jonka paikalla on joskus ollut mylly joka on jauhanut viljaa paikallisille viljelijöillä. Tähän törmääminen oli melkoinen yllätys. Positiivinen sellainen. Tiesin myllyn olemassa olosta ja jollain tasolla osasin sitä odottaa, mutta oli todellinen elämys kun sen edestäni löysin. Ja eikun kuvaushommiin.

Kettulammen ja Liesilammen läheisyydestä löytyi majavan nakertamia ja kaatamia puita. Itse majavaa en tällä kierroksella nähnyt. Olisi ollut retken huipennus saada majava kuvaan, mutta taisi koiran kanssa liikkuva ihminen majavat pitää piilossaan. Niiden kuvaaminen saa jäädä seuraavaan kertaan.

Hyvä reissu ja mielenkiintoista kuvattavaa. Kun maa jäätyy pikku pakkasten myötä voisi olla seuraava reissu samalle alueelle. Ja sitten keväällä kun kevät tulvat liikuttavat vettä oikeen huolella.  Tuona maanantaina sain aivan rauhassa kulkea puistossa. Ketään muuta ihmistä en kulkiessani nähnyt. Alla muutama valokuva reissunvarrelta. Kuvia klikkaamalla pääseen toivottavasti katselemaan muitakin saman reissun kuvia.