Lehdistä luettua

Aamulehden Sunnuntain asiat osassa oli 6.8. aika mielenkiintoinen Maria Syvälän kirjoitus Ongelmakoiraihmiset koulutukseen. Kirjoitus käsitteli uuden koiranomistajan kokemuksia koirapuistoissa, ja muualla koiramaailmassa. Koirien koulutusta ja koirien omistajien asenteita omiin koiriinsa ja muiden koiriin. Voisin jopa allekirjoittaa itsekin muutaman kirjoituksessa mainitun asian. Erityisesti koirapuistoelämää koskevan osion. Koirapuistossa voi todellakin olla hauskaa ja opettavaista, ja niin koirat kuin koiranomistajatkin nauttivat siellä olosta. Mutta se voi olla myös stressaava ja jopa vaarallinen kokemus, niin koiranomistajalle kuin koirallekin. Huonosta kokemuksesta koirapuistossa voi tulla omalle koiralle ikiaikainen kammo puistoa kohtaan, pelko tiettyjä koiria kohtaan tai jopa iso lääkärilasku, kun toinen koira on "antanut kyytiä" vähän rajummin.

Itse en usko että koirat ovat syntyjään ongelmallisia vaan niiden omistajat tekevät koirista ongelmakoiria. On sellaisia ihmisiä, joilta ei vain koiran kouluttaminen onnistu. Ja niistä koirista tulee sitten niitä ongelmakoiria. Kirjoittaja kertoo että maalaisjärjellä pärjää koirankouluttamisessa pitkälle. Ehkä niin onkin seurakoiran suhteen, mutta harva koira kun on alunperin seurakoira. Ja nämä koirat vaativat koulutukseen vähän muutakin kuin maalaisjärkeä. On alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria, noutajia, paimenkoira, suojelukoiria ym. ym. Koiran kouluttaminen tarvitsee vankkaa omakohtaista kokemusta, asiansa osaavan ystävän tai sisälukutaitoa ja halua lukea koirankasvatusoppaita. Ja kykyä jättää ne vastaantulevien koiranomistajien hyvät ja toimivat ohjeet omaan arvoonsa. Saksanpaimenkoiraliiton lehdessä oli hyvä artikkeli ongelmakoirien kouluttamista koskevasta kirjasta; Pertti Vilanderin Koiran korjaus kirja. Vilanderia pidetään varsinaisena koiraguruna tällä hetkellä Suomessa.

Nykyisessa koirankoulutuksessa vallitsevat suuret mielipide-erot. Yltiöpehmeät arvot ovat vallanneet alaa niin, ettei mikään muu tahdo päästä läpi. Samanaikaisesti Suomessa on enemmän ongelmakoiria kuin koskaan ennen ja määrä kasvaa kokoajan.

Konsepti oli hyvin yksinkertainen, ja on sitä edelleen: kun koira ei löydä perheen eli laumansa jäsenten keskuudesta johtajaa, sen on pakko ottaa pomon rooli. Koira ei tajua mitään demokratiasta, sen maailmankuva on totalitaarinen diktatuuri.

- Pertti Vilander

Koiramaailman tai koiranomistajien ongelmana pidän myöskin huomaamattomuutta toista koiranomistajaa kohtaa. Olen tästä samasta asiasta joskus aikaisemminkin maininnut. Omalla koiralla halutaan välttämättä sosiaalistaa sinun koirasi, eli koira päästetään luo lupaa kysymättä ja toisesta välittämättä. Ja todetaan että ei tämä ole vihainen, mutta ei olla ollenkaan varmoja siittä onko minun koirani jostakin syystä vihainen ylipäätään tai vain juuri sitä rotua kohtaa mitä sinun koirasi edustaa. Minusta koiraa ei pitäisi pitää olenkaan vapaana, mikäli on pienikin epäilys siittä ettei koira ole kokoajan hallinnassa. Näihin kiltteihin-normaalisti vapaana nätisti kulkeviin-mikähän sen nyt tuli-ei se ennen tuollalailla ole lähtenyt-koiriin olen törmännyt viimeaikoina useasti. No siinä ei auta kuin pitää se oma koira tiukassa remmissä sivulla. Sen koiran sivulla kulkemisen kun ihmiset vielä ymmärtäisivät. Vaikka omaansa kuljettaa sivulla seuraamassa, ei se tunnu merkitsevän toisille koiranulkoiluttajille mitään. Joko nämä eivät ymmärrä mitä koiran käytös ja kulkeminen sivulla tarkoittaa, tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. Itse alan kallistua tuon välittämättömyyden kannalle.

Itse meinaan käydä vielä monet kerrat koirapuistossa, Karo saa siellä juosta ja leikkiä muiden koirien kanssa. Mutta kävelylenkit ovat lenkkeilyä varten, ei muihin koiriin tutustumista ja sosiaalistamista varten. Jokainen saa itse muodostaa omat käsityksensä ja omat koulutusmetodinsa omalla tavallaan. Ja pääsääntöisesti jokainen meistä kouluttaa oman koiransa omanlaisekseen. Ei pidä koiriakaan likaa tasapäistää.

Digikuvista paperikuviksi

Tuli sitten tilattua paperikuvia digitiedostoista Ifistä. Ja samalla yllätyttyä positiivisesti. Tilauksen lähetin torstaina aamulla 10 aikoihin ja kuvat olivat postilaatikossa jo seuraavana päivänä 11 aikoihin. En ole kyllä ikinä törmännyt näin nopeaan toimintaan minkään yrityksen kohdalla. Joko Ifin kapasiteettia on nostettu reilusti tai sitten tilaukseni osui hiljaiseen väliin.

Kuvia tilauksessa oli kolmesta eri lähteestä. Osa Canon A80 digipokkarilla kokoon 10x13 cm, osa Canon EOS400D digijärkkärillä kokoon 10x15 cm ja osa oli vanhoista pikkukuvista scannattuja ja suurennettuja kokoon 10x15 cm. Ja laatu oli kaikenkaikkiaan ihan hyvää. Vaikka kuvat olivat AdobeRGB väriavaruudessa sRGB väriavaruuden sijaan, jota Ifi suosittelee. Ja kuvien kootkin menivät kohdalleen. Hinta/laatu suhde on kyllä näissä kuvissa kohdallaan kun kappalehinta oli 0,09 € + postikulut. Ja kun kuvien tilausmäärä oli puolensataa ei postikulujen osuuskaan ole huimaava.

Täytyy oikeen kiitellä Ifiä nopeasta ja laadukkaasta toiminnasta. En ainakaa itse näe mitään syytä vaihtaa paperikuva toimittajaani.

Vetohommat koiran kanssa jatkuvat

Nyt ollaan jo useaan otteeseen harjoiteltu pulkan vetämistä Karon kanssa. Ja homma sujuu paremmin kerta kerran jälkeen. Tosin aika lyhyitä lenkkejä ollaan vielä tehty. Hyvin on aisat toimineet. Muutama parannus- ja kehitysideakin on tullut ajatuksiin. Niistä joskus toiste.

Tällä hetkellä ottaa eniten päähän tai ihmetyttää toisten koiranulkoiluttajien käytös. Jos koira vetää perässään pulkkaa, jossa on pikkulapsi kyydissä, niin pitääkö se vapaana oleva oma koira päästää häiritsemään meidän menoa? Muutama vaaratilanne on tullut siinä kun vapaana juokseva koira on tullut haukkuen luo ja kiinni oleva Karo on tietenki ryhtynyt puolustuskannalle. Ja kun koira on kiinni valjaissa se reagoi kaikkeen häiriöön vielä korostetummin. Ja kaiken lisäksi vapaana juoksevat yleensä sellaiset koirat jotka eivät vahingossakaan tottele omistajaansa. Onhan siinä omassakin koirassa varmaan vielä koulutettavaa kun se reagoi muihin koiriin vihaisesti, mutta silti peräänkuulutan vähän ajattelua ja tilannetajua.

Muutenkin olen huomannut koirien vapaana pitämisessä välinpitämättömyyttä. Vapaana tosiaankin juoksevat sellaiset koirat jotka eivät todellakaan tottele omistajiaan. Ja useasti nämä omistaja pitävät omana oikeutenaan päästää koiransa tekemään tuttavuutta muiden kanssa ihan kuinka vain. Sosialisoidaan koiria ilman toisen omistajan lupaa. Ja vaikka omaansa kuljettaa sivulla seuraamassa, ei se tunnu merkitsevän toisille koiranulkoiluttajille mitään. Joko nämä eivät ymmärrä mitä koiran käytös ja kulkeminen sivulla tarkoittaa, tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. Itse alan kallistua tuon välittämättömyyden kannalle. Koirapuistot on tehty sosialisoimista ja tutustumista ja leikkimistä varten.

Vaikka tässä nyt taas tuli avautumista ja valitusta on koira elämä Tampereella kuitenkin hyvällä mallilla. Ainakin täällä länsipuolella kaupunkia. Pulkan vetäminen sujuu, hyvät ulkoilumaastot ja kaksi hyvää koirapuistoa. Ja pääsääntöisesti ihan "älykkäitä" ja fiksuja koiranulkoiluttajia ja muita kanssa liikkujia.

Moottoripyörä blogi

Vaikka tähän blogiin oli alunperin tarkoitus kirjoitella myös moottoripyöräilyyn liittyviä juttuja, niin avasin kuitenkin niille oman blogin. Tämä tosin tapahtui jo viime syksynä, mutta ilmi asia tulee vasta tässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuon blogin osoite on http://my.opera.com/vanska. Blogi on nimeltään Moottoripyörän satulasta...

Syy tähän vaihtoon on se että tuohon operan blogiin pystyy lähettämään tien päältä myös valokuvia kamerakännykällä. Tosin tekstin lisääminen on hieman erilaista kuin tänne. Mutta molempia blogeja täydennetään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tuolla Moottoripyörän satulasta...-blogissa on jo kirjoituksia ja valokuvia, mutta pääsääntöisesti uusia tulee prätkäkauden aikana.

Koirapuistossa

Käytiin sitten Karon kanssa pitkästä aikaa koirapuistossa. Vajaaseen vuoteen ei ollaakkan käyty juoksemassa muiden koirien kanssa aidatulla alueella. Keväällä käyttämässämme koirapuistossa oli märkää ja kurasta, sitten tuli juoksuaika ja kesällä sai juosta vapaana mökillä. Siinä olikin jo syitä tarpeeksi, pysyä poissa koirapuistosta. Ja syksyllä isäntään iski työväsymys ja lenkit olivat vain lenkkejä, koirapuistot jäivät.

Yleensä ollaan käyty tuolla Tampereen Raholan koirapuistossa, se kun on hyvän kävelymatkan päässä kotoa. Mutta nyt mentiin uuteen juuri valmistuneeseen koirapuistoon Tesomalle. Ei sinnekkään ollut pitkä matka, ja kun tuntee oikopolut matka lyheni vielä enemmän. Täytyy kyllä myötää että nyt pääsi Tampereen kaupungin koirapuisto ihmiset yllättämään. Kuka niitä sitten suunnitteleekaan ja rakentaakaan, mutta Tesomalle on saatu aikaiseksi hyvän oloinen puisto. Kiitos siittä Tampereen kaupungin työmiehille. Puisto oli sopivasti sijoitettu. Siellä oli hyvä valaistus ja mikä parasta sinne oli jätetty hyvin puustoa ja kiviä jäljelle. Raholassa kun oli paljon ohutta pajukkoa ja muita roskakasveja, niin raivaussaha lauloi ja jätti jälkeensä 20-30 senttiä korkeita teräviä kantoja. Pieni koira repii mahansa niihin ja kyllä isompikin tassunsa niissä rikkoo. Yksi mahtava oivallus Tesoman koirapuistossa oli toinen pienempi aitaus. Sinne saa vaikka nuoret tai vaikka pienempirotuiset koira keskenään juoksemaan. Vaikka kyllä sopu sijaa antaa ja koirille tekee vain hyvää juosta keskenään erikokoisten ja rotuisten kanssa. Ja onhan siellä pienemmässä aitauksessa hyvä vaikka harjoitella aran koiran kanssa koirapuistokäyttäytymistä, ja sitten ajan kanssa siirtyä sinne missä mennään eikä meinata.

Mutta kyllä kummasti muuttui koira kun se sai juosta vapaana muiden koirien kanssa. Karolla tuppaa oleen vähän paha tapa murista ja haukkua osalle vastaan tulevista koirista kun on narussa. Vapaana menee ihan hyvin. Taitaa olla hieman suojeluviettiä, kun ollaan narussa niin puolustetaan isäntää ja tehdään töitä. Mutta kun ollaan vapaan niin saa olla ihan oma itsensä. Tottakai koirat välillä vapaanakin puistossa kokeilevat hierarkiaansa, mutta aivan erilaista se käytös on kun kaikki koirat saavat olla vapaana ja tuohuta omiaa. Koiran ja miksei itsensäkin takia tarvitsisi vain käydä useammin koirapuistossa. Siellä koira saa niitä sosiaalisia kontakteja ja pääsee toteuttamaan koiranelämää parhaimmillaan, kun taas lenkit narussa ovat lenkkejä. Silloin mennään eikä pysähdellä muiden kanssa tekemään tuttavuutta.

Pulkan vetämistä

Nyt ollaan siirrytty uuteen aikaan ulkoilussa. Karon uudet alumiiniaisat ja valjaat on saatu valmiiksi. Niillä on huomattavasti helpompi vetää perässään pulkkaa kuin vanhoilla narupatenteilla. Niiden valmistaminen oli pitkän ajan projekti suunnitteluineen ja tekemisineen. Valmista mallia kun ei ollut käytössä. Rottinkisia aisoja on kyllä nähty ja niiden näkyjen ja muistojen pohjalta näitäkin ruvettiin tekemään. Tarkempi kuvaus aisojen tekemisestä löytyy nettisivuilta osoitteessa http://www.nurkkaus.net/sussari.

Nyt aloitetaan sitten vetämisharjoitukset. Ensin lyhyitä ja kevyitä lenkkejä ja kun koira ja sen tassut on tottuneet tähän rasitukseen niin lenkkejä voi pidentää. Koiran perään täytyy vielä hankkia parempi kelkka, nämä Tampereen hiekotetut jalkakäytävät ja kävelytiet kun syövät muovipulkan nopeasti puhki. Ja jos vaikka lumettomaksi ajaksi saisi koiran perään pyörillä olevan kärryn. Niitä tuntuu vain olevan vaikea löytää sopivan kokoisina.

Talven ihanuuksia

Lokakuun lopussa tuli sitten talvi tänne etelä-Suomeenkin. Lunta tuli vuorokauden sisällä ihan tarpeeksi ja tuuli paakkuunnutti sen vielä kunnon kinoksiksi. Tampereella ja lähikunnissa liikenne oli ihan sekaisin. Talvi yllätti jälkeen kerran autoilijat ja taisi yllättää kaikki muutkin kulkijat.

Itsekin jäin jumiin, kun takavetonen automaatti mersu ei enää edennyt lumessa. Etuvetonen olisi ehkä mennyt vielä siinä hangessa tai sitten ei. Pikkasen siinä oli omaa vikaa kun ei töihin aamulla kerinnyt. Koiran kanssa kun kulki aamulenkillä polviin asti lumessa, niin olisi pitänyt älytä jättää auto parkkiin ja mennä sillä bussilla töihin. Mutta kyllä mersu kulkee. Ei sitten kulkenut ja piti nöyrtyä sinne bussin kyytiin. Ja myöhästyä muutama tunti töistä.

Tosin kaikkea syytä en kyllä ota omille niskoilleni. Tampereen kaupunki ei onnistunut aurauksissa ollenkaan. Ei edes pääteiden osalta, saatikka pikkuteiden osalta. Eikä YIT, joka hoitaa Tiehallinnon urakoitsijana osan teistä, onnistunut sen paremmin. Saatikka ne pienet Tamperelaiset pikkufirmat jotka tekevät kaupungin aliurakoina auraushommia. Eikä kyllä ne kiinteistönhuolto firmat jotka auraavat asuintalojen parkkialueita. Tuon viimeviikkoisen lumisateen jälkeen ei onnistunut oikeastaan kukaan helpottamaan tavallisen ihmisen elämää.

Tätä kirjoittaessa on kulunut melkein 5 vuorokautta lumimyräkän päättymisestä ja Tampereen Raholassa ei osaa teistä ole vieläkään käyty auraamassa. Ei kaupunki eikä sen urakoijat onnistuneet perustehtävässään, kaupunkilaisten eli toimintansa rahoittajan palvelemissa. Minusta 5 vuorokautta on aivan liian pitkä aika olla auraamattomien teiden takana. Saa nähdä missä kunnossa tiet ovat kun tänään pääsee kotiin. Vielä kun yön ja aamupäivän satoi märkää lunta kohtalaisesti.