Kiekkoa kuvaamassa: Vire vs Kiekko-Ahma

Lauantai-ilta oltiin taas Tesoman jäähallissa kiekkoa kuvaamassa. Samalla varustuksella kuin aikaisemminkin. Runkona Canon EOS700D ja objektiivina Tamron 18-270. Ja samoilla asetuksilla kuin ennenkin, ISO12800 ja suljinnopeus 1/320. Ja kuvien jälkikäsittely GIMPissä, vähän rakeisuutta pois. Alla muutama kuva ottelusta.

Jääkiekkoa kuvaamassa

Pitkästä aikaa tuli käytyä jäähallissa kameran kanssa kuvaamassa jääkiekkoa. Kyseessä oli tuttu joukkue Ikurin Vire Hockey ja sen II-divisioonan Hämeen lohkon peli Kangasalan Kisa-Eaglesia vastaan. Ja paikkana tuttu Tesoman jäähalli. Näissä pikkuhalleissa ei valaistus ole kovinkaan kummoinen, mutta onneksi tuolla on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana kuvatta useita kymmeniä pelejä ja useita tuhansia kuvia, niin kameran säädöt oli helppo laittaa suurin piirtein kohdalleen.

Kalustona oli tällä kertaa Canon EOS700D ja siinä kiinni Tamron 18-270 mm F/3.5-6.3 objektiivi. ISO arvolla joutuu kyllä tykittelemään tuolla hallissa, minun kalustollani jouduin nostamaan sen arvoon 12800. Tällöin pääsen valoitusajoille 1/320 - 1/400 ja aukoille 7.1 tienoille, näillä saa jo jonkinlaisia tapahtumakuvia aikaiseksi. Tosin kohina lisääntyy kuvissa, mutta sen saa näytille valituista kuvista poistettua kuvankäsittelyohjelmalla. Lisää työtähän tämä teettää. Mutta poistamalla kohinaa jälkikäteen on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se että lisätään valoisuutta jälkikäteen. Työn määrä on suurinpiirtein sama. Itse käytän kuvan käsittelyyn GIMP ohjelmaa ja siihen löytyviä scriptejä.

Tällä kertaa törmäsin hallissa mielenkiintoiseen onglemaan. Tämä ei sinänsä liity valokuvaukseen, muuta kuin ehkä pelitilanteiden seuraamisen osalta. Hallin tulostaulu oli täysin pimeä. Ei ajanottoa, ei tuloksia, ei mitään. Kuvaamiseen ei vaikuttanut paljon, mutta yleiseen pelin seuraamiseen kyllä. Hassua sinänsä, että tässä samassa hallissa pelataan myös Naisten SM-sarjaa ja nuorten sarjoja, ja tulostaulu on ollut jo hetken aikaa rikki. Eikä kuulopuheiden mukaan ole kovin nopeasti tulossakaan kuntoon. Kuinka oleellinen asia tulostaulu ja kaikille näkyvä ajanotto on jääkiekossa? Ja mitä sanoo jääkiekkoliitto ja säännöt tulostaulun puutteesta? Kuinka kauan voidaan pelata ilman tulostaulua? Ja ennen kaikkea mitä tekee Tampereen liikuntatoimi ja sitä kautta Tampereen kaupunki tilanteen korjaamiseksi? Ilmeisesti ei mitään kovinkaan nopeasti, ei ainakaan mikäli aikaisempiin kokemuksiin Tampereen kaupungin kanssa on luottamista. Rahaa kyllä on ja sitä käytetäänkin, vaikka tunneleihin ja raitiovaunuihin, mutta ei kulttuuriin ja urheiluun. 

Mutta näistä pikku valituksista asiaan, alla muutama valokuva pelistä.

Canon EOS700D, Tamron 18-270. Polttoväli: 142 mm, Valotus: 1/320, F-luku:f/6.3, ISO:12800 Valotusasetukset 0.67 EV.

Canon EOS700D, Tamron 18-270. Polttoväli: 270 mm, Valotus: 1/320, F-luku:f/7.1, ISO:12800, Valotusasetukset 0.67 EV.

Canon EOS700D, Tamron 18-270. Polttoväli: 270 mm, Valotus: 1/320, F-luku:f/6.3, ISO:12800, Valotusasetukset 0.67 EV.

Canon EOS700D, Tamron 18-270. Polttoväli: 219 mm, Valotus: 1/320, F-luku:f/7.1, ISO:12800, Valotusasetukset 0.67 EV.

Canon EOS700D, Tamron 18-270. Polttoväli: 200 mm, Valotus: 1/320, F-luku:f/7.1, ISO:12800, Valotusasetukset 0.67 EV.

Koripalloa kuvaamassa

Kaikenlaista urheilua on tässä viime vuosina tullut kuvailtua. Toisia lajeja enemmän kuin toisia, eniten ehkä jääkiekkoa. Mutta myös jalkapalloa, niin jenkki-kuin "eurooppalaista"futista, yleisurheilua ja moottoriurheilua, ynnä muita lajeja. Vaikka löytyy sitä vielä lajeja joita en ole kuvannut. Näiden puuttuvien lajien kuvausta olisi tarkoitus käydä kuvailemassa, ihan vaan harjoittelun ja monipuolisten kokemusten vuoksi. Nyt uutena lajina on mukaan tullut koripallo. Koripalloa on nyt käyty kuvaamassa pariin otteeseen Tammelan palloiluhallissa, Raholan Pyrkivän pelejä. RaPy pelaa miesten I-divisioonaa.

Koripallon kuvaaminen ei ole mielestäni ole niin helppoa kuin esimerkiksi jääkiekon. Vaikka molemmissa ollaan sisätiloissa ja kuvataan joukkuelajia on koripallo kuitenkin nopeatempoisempi peli. Ja ennalta arvaamattomampi. Koripallo liikkuu paljon nopeammin mieheltä toiselle kuin jääkiekko ja erilaisia hyökkäysvariaatioita on erilailla kuin jääkiekossa ja jalkapallossa. Ja koripallon pelaajat ovat useammin tiiviimmässä nipussa kentällä, kuin esimerkiksi pelaajat jalkapallossa. Ja useasti varsinkin jääkiekon alasarjoissa hallien valaisuolosuhteet ovat huomattavasti heikommat kuin koripallossa.

Onhan länpöisessä palloiluhallissa kuvaaminen miellyttävämpää kuin seistä esimerkiksi kylmyyttä hohkaavan jääkiekkokaukalon reunalla tai uhmata sään haltijoita ulkona jalkapallokentän laidalla. Olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt kaikessa urheilukuvauksessa samaa yhdistelmää. Kamerana Canon EOS700D ja objektiivinä Tamronin 18-270. Vaikka tuo Tamroni ei olekaan mikään urheilukuvaukseen erityisesti suunniteltu putki, toimii se mielestäni hyvin myös urheilun parissa. Laajakulmalla pääsee ottamaan kuvia lähellä tapahtuvista tilanteista ja telepääkin riittää suurin piirtein hyvin. Ja ainahan voi cropata kuvia tiiviimpää rajaukseen niissä tapauksissa joissa tele ei riitä. EOS700D:n isoin resoluutio antaa tähän mahdollisuuden. Ainoa mita rungossa saisi olla enemmän on jatkuvan kuvauksen kuvausnopeus ja kuvien puskurimuisti. Näitä todellakin kaipaan lisää. Mutta runko ja objektiivi ovat mielestäni hyvä kompromissi. Ainahan sitä kaipaa lisää ja enemmän ja laadukkaampaa, mutta kun näillä olemassa olevillä pyrkii parhaimpaansa niin ehkä se tuo tyydytystä.

Alla muutama valokuva koriksen parista. Otteluista RaPy vs KaU-koris ja RaPy vs HBA-Märsky, Tammelan palloiluhallista.

City pyöräilyä Tampereella - Pyhä

Tampereen, Pirkkalan ja vähän Nokiankin puolella kiertää Pyhäjärveä ihan mukiin menevä pyöräilyreitti, Pyhä. Tämä noin 30 km pituinen reitti kiertää Pyhäjärven Tampereen puoleisen osan melkein rantoja pitkin aina Rajasaaren silloille asti, Pirkkalan ja Nokian rajalle. Maastoon reitti on merkitty sinisin tarroin joissa lukee Pyhä. Tarroja on pitkin matkan vartta erilaisissa tolpissa. Lisäksi ainakin Tampereen kaupunkin on julkaissut reitistä pienen kartan johon reitti on merkitty. Kartta löytyy ainakin Tampereen kaupungin nettisivuilta ja taitaa sitä saa paperisena kaupungin asiakaspalvelupisteestä. Kartta itsessään ei kulkiessa ole välttämätön mukana, sillä reitti itsessään on melko helppo ajaa, ja sinisiä tarroja on miltei riittävästi. Ja kun tutustuu reittiin etukäteen se jää kyllä suurinpiirtein mieleen.

Itse en tällä kertaa ajanut koko reittiä läpi. Omasta lähtöpaikastani ja siihen liittyvistä seikoista johtuen jätin reilu 5 km reittiä ajamatta. Villilän länsipuolelta Kaarilaan. Tosin tämä osa reittiä on mulle tuttu muista pyöräilyistä alueella. Se on kyllä yksi parhaimmista pätkistä reitillä. Varsinkin Villilässä pääsee ajamaan kapeata polkua ja lenkkipolkua pitkin miltei Pyhäjärven rannassa. Tosin sillä on paljon muitakin kulkijoita. Myös Vaakkolammin aluella Kaarilassa-Hyhkyssä pääsee pyöräilemään muualla kuin autotien vieressä olevalla pyörätiellä. Itse tulin reitille Vaakkolammin puolessa välissä ja jatkoin siitä miltei rannassa olevaa kävelytietä pitkin Tahmelaan. Myös tämä kohta reittiä aina Tahmelan asuntoalueelle on hienoa pätkää. Noustessa Tahmelan asuntoalueen kapeita teitä ylös Pyynikin harjulle joutuu ajamaan autotiellä. Myös laskun Varalan mutkasta Pyynikinharjulta kohti Pyynikkiä kulkee autotiellä. Ja varsinkin keskustaa kohti ajaessa vauhti tässä mäessä voi nousta melkoiseksi.

Tesomaa

Tesomaa

Tahmelaa

Varalan mutka Pyynikintiellä, Pyynikillä

Alamäki Pyynikintiellä, Pyynikillä

Pyynikillä hukkasin ensimmäisen kerran reitin, sinisiä tarroja ei löytynyt tai sitten ajoin alamäessä niiden ohi. Mutta pieni koukkaus ja sitten jo löytyikin reitti, hetkeksi. Pyynikin uimarannan alueella tarrat katosivat taas hetkeksi näkyvistä, mutta kävelytiellä kohti Eteläpuistoa tarroja ilmestyi taas tolppiin. Reitti kiertää Laukontorin kautta ja yli Ratinanvuolteen yli uutta kevyenliikenteen siltaa pitkin. Ja sitten ajetaan taas rantaa pitkin Ratinanrannan kerrostalojen ja Pyhäjärven välissä. Tästä eteenpäin aina Härmälään asti reitti kulkee rantaa pitkin kävelyteitä. Ensin Hatanpäällä, sitten Hatanpään Arboretumin läpi ohi Rantaperkiön ja Härmälän rannan.

Pyynikillä, välillä Pyynikki-Eteläpuisto.

Ratinan vuolle

Jalankulkusilta yli Ratinan vuolteen.

Ratinan kerrostalojen ja Pyhäjärven välissä.

Hatanpään Arboretum

Hatnpään Arboretum

Härmälässä noustaan Nuolianlantien varteen kevyenliikenteen väylälle. Pirkkalan puolella käännytään Pereen ja ajetaan pyörätiellä kohti Loukonlahtea. Jossain kohdassa pyörätie loppuu ja joutuu ajamaan hetken autotien reunassa. Kunnes käännytään taas lenkkipolulle ja ajetaan hetki Pyhäjärven rannassa. Haikassa tarrat katosivat näkyvistä hetkellisesti, ja reitti kulki ihan oman mielen mukaan. Kunnes pääsin takaisin reitille ja Pirkkalan läpi kulkevan Loukonlahdentien varrella olevalle pyörätielle. Tästä eteenpäin aina Rajasaaren silloille on vähän tylsää ajamista pyörätiellä. Kunnes päästää Nokian puolelle ja Pitkäniemen sairaalan läheisyyteen. Tästä reitti pujahtaa taas moottoritien ali Pyhäjärven rantaan ja jatkuu kohti Tamperetta Villilän läpi. Taas pääsee ajamaan hiekkatielle aivan Pyhäjärven rantaan.

Nuolialantie Härmälässä

Pereentie Pirkkalassa

Loukonlahtea Pirkkalassa

Loukonlahtea Pirkkalassa

Loukonlahdentie Pirkkala

Rajasaaren sillat

Moottoritien ja Pyhäjärven välissä Kalkussa.

Näin reitin myötäpäivään miltei kokonaan kiertäneenä huomastin muutamia puutteita. Ensinnäkin siniset reittitarrat saisivat olla isompia, ja niitä saisi olla enenmmän. Ja osassa paikoissa tarroja on revitty irti tolpista, niitä pitäisi vaihtaa ehjiin. Tosin tämä tarrojen reipiminen taitaa olla ongelma aina, ilkivaltaa kun riittää. Vielä kun reitti saataisiin kulkemaan lähempänä Pyhäjärveä niin hyvä. Tahmelan rannasta  kävelytie voisi jatkua rantaa pitkin ohi Varalan aina Pyynikin rannalle asti. Samoin kuin Pirkkalassa reitti saisi kulkea lähempänä järveä. Tosin nämä muutokset taitavat vaati paljon taloudellisia panostuksia uusiin pyöräteihin.

Kirjoituksen kuvat on kuvattu maastopyörän ohjaustangossa kiinni olevalla Canon Powershot D10 digipokkarilla. Reitti on tallennettu Garmin Forerunner 210 sykemittari-GPS laitteella.

Maastopyöräilyä Jämillä

Ilman sen suurempia suunitelmia lykättiin maastopyörät auton kyytiin ja hurautettiin Jämille. Tarkoitus oli ajella Jämin maastoissa pikku lenkkiä. No sen verran oli suunnitelmia, että josko Jämi MTB lyhyempi reitti ajeltaisiin, tai sitten Jämiltä Niinisalon varuskunnan sotkuun kahville ja munkille ja takaisin. Etukäteen karttoihin tutustuttiin ja vanhoja muistikuvia Hämeenkankaalta kaiveltiin, että reittejä erilaisten polkujen ja pikkuteiden muodossa alueelle riittää. Ja ladattiin gepsiin Jämin MTB:n 42 km reittikin.

Maastohan ei hirveän vaikeat alueella ole, varsinkaan jos pysyy poluilla. Ongelmaksi muodostuu enemmän polkujen ja erilaisten reittien ylenpalttisuus. Pelkän gepsin varassa ei ole hyvä suunnistaa, vaan vanhan ajan paperikartta on mukava olla olemassa. Jos sellainen olisi ollut. No menomatka jotain polkuja ja reittejä pitkin Niinisalon varuskunnalle, eteläportille. No eihän varuskunta-alueen läpi voi siviili kulkea, joten ei kun varuskunnan ympäri. Osin asfaltti teitä. Ajatuksissa reitti oli kyllä selkä, mutta käytännössä ei ehkä lyhyin/suorin Jämin lentokenttä-Niinisalo. Mutta sotkuun päästiin ja kahvia ja munkkiakin saatiin. Ja maastopyöräilyn ajatusta tuli toteutettua. Nythän ei ollut kyseessä kilpailu, vaan hieman "seikkailu" tyyppinen retkeily.

Takaisin tulon piti mennä eri reittiä. Tarkoitus oli kiertää Pirkan Uraa pitkin Niinisalosta Kuninkaanlähteelle ja sieltä sitten takaisin Jämille. Pirkan Uraa ei oikeen helpolla löydetty, vaan meno oli mutkittelua ja polkujen seurailua. Suunta oli kyllä tiedossa ja Kuninkaanlähde läheni. Ja kun vihdoin löydettiin Pirkan Ura, ainakin luulen niin, ja kyltti Kuninkaanlähteelle ajoimme itse lähteen ohi. Vasta harjun päällä päähän tuli ajatus että nyt ollaan ajetti huti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen ajatus reittimerkintöjen huonoudesta. Varsinkin aluetta tuntematon olisi kaivannut selkeätä kylttiä Kuninkaanlähteelle. No lähde jäi näkemättä, ensi kerralla sitten. Jossain kohtaa eksyimme Pirkan Uralta, merkintöjen ja erilaisten polkujen sekamelskan myötä. Mutta Jämille takaisin löysimme ja hauskaa oli.

Muutama ajatus Jämin reissusta jäin mieleen. Ensinnäkin polkuja ja reittejä menee alueella aivan älyttömästi. Ja niiden merkintä maastoon on melko heikkoa. Perinteinen paperikartta olisi melkein pakollinen varuste, ainakin aluetta tuntemattomalle. Varsinkin Pirkan Uran kohdalla merkinnät olivat jotenkin outoja. Ensin maastossa oli paljon reittimerkkejä. Suorallakin tiellä niitä oli vähän väliä, mutta sitten kun tuli risteyksiä tai sivupolkuja reittimerkinnät yhtäkkiä hukkuivat. Näihin risteyksiin ja sivupolkujen luo olisi kaivannut reittimerkkejä. Ja Pirkan Ura itsessään oli todella heikosti merkitty, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Onhan Pirkan Ura kaiketi aika selkeästi yksi Pirkanmaan isoimpia ja tunnetuimpia ulkoilureittejä. Ainakin kesäkäytössä sen ylläpitäminen ja merkitseminen, ja sitä kautta käyttäminen on lasten kengissä. Maasto alueella oli hauskaa ajettavaa enkä hylkää ajatusta tulla toistekin ajamaan alueelle.

Mukana oli kyllä kamera ja oikeen kiinnike pyöräänkin. Mutta kuvien ottamisen suhteen kävi hieman vanhanaikaisesti. Niitä ei tullut otettua reissun aikan yhtään. Kamerakiinnike oli pyörässä kiinni ja kamera repussa. Ajattelin jossan vaiheessa katsella matkan varrelta hyvää kuvauspaikkaa ja napata muutaman valokuvan. Ja sen jälkeen kiinnittää kameran pyörään ja ottaa tilanne kuvia ajaessa. Mutta ajamisen riemu vei miehen mennessään, ja kuvat jäivät menomatkalla ottamatta. Sotkun pihasta kun lähdettiin, niin oli tarkoitus kiinnittää kamera pyörään kiinni. Mutta kiinnikkeestä oli yksi ruuvi tippunut eikä kameraan saanutkaan kiinni telineeseen. Tämän ruuvin ei teoriassa olisi pitänyt tippua, mutta niin se vaan oli reissun röykytessä tippunut. No harmittaahan tuo ja kuvausinto lopahti kokonaisuudessaan. Eikä kuvia ole tarjolla. Tästä opittiin se, että kamera kiinni telineeseen heti kun lähdetään reissuun, ja tarvittaessa irroitetaan siitä kuvatessa. Ei huku enää ruuvit.

Alla on kuitenkin gepsi jäljet reissusta. Ensi kertaa Jämille odotellessa. Tai uutta reissua johonkin muualle.

Jalkapalloa: Ilves vs FC Haka (Miesten Ykkönen)

Pirkanmaan Derpyä, Ilves-Haka, pelattiin Tammelan stadionilla täpötäyden katsomon ympäröimänä. Melkoinen saavutus 1. Divisioonan joukkueilta saavuttaa yleisömääräksi 5 000 henkilöä. Kertoo jotakin jalkapallon noususta Pirkanmaan alueella, varsinkin Ilveksen nosteesta. Lähitulevaisuudessa pitäisi tapahtua vielä kaksi positiivista asiaa Pirkanmaan jalkapallolle: Ilves jatkaa mainioita esityksiään ja nousee Veikkausliigaan taistelemaan Suomen mestaruudesta. Ja Tampereen kaupunki saa korjattua/rakennettua Tammelan stadionin  sen arvon ja käyttäjien vaatimalle tasolle. Ei mitään utopistita, mutta toimivaa ja hyväksyttävää, ja mieluusti sellaiset puitteet, että se kelpaa myös UEFAlle mahdollisia europelejä varten.

Itse derpy oli paikkapaikon viihdyttävää peliä, kummallakin oli paikkansa viedä pisteet mukanaan. Ilveksellä jopa paremmat kun toisen puoliajan alussa Hakan maalivahti ajettiin ulos punaisella kortilla ja Ilves pääsi pelaamaan yhden pelaajan ylivoimalla. Mutta suurin osa Ilveksen hyökkäyksistä päättyi jo keskiviivalle, josta peliä alettiin rakentamaan uudestaan alakerran kautta. Laitojen tyhjyyttä ja nopeutta ei päästy käyttämään hyväksi. Muutamat vapaapotkutkin lauottiin hyviltä etäisyyksiltä, mutta ilman maalia. Eikä kulmat tai niiden jälkitilanteet tuoneet maaleja. Kiikari tuloksella siis pisteet jakoon.

Tuttuun blogitapaan alla kuvakollaasi pelissä ottamistani kuvista, ja samat kuvat isompina ja irrallisina nurkkaus.net valokuvagalleriassa.

Ilves - FC Haka Miesten ykkönen, Tammelan stadionilla.

Amerikkalaista jalkapalloa: Saints vs Jaguaarit

Tampere Saints aloitti kautensa vasta näin kesäkuun lopulla kun Pyynikin urheilukentällä vastaan juoksi Jyväskylän Jaguaarit. Maaleja nähtiin mutta muuten peli oli mielestäni melko rikkonaista, eikä mitään maata mullistavia suorituksia nähty. Tamperelaisilla oli suuria vaikeuksia saada Jyväskylän jenkkivahvistusta kuriin. Välillä tuntui että jenkki piti suorastaa pilkkana tamperelaisten puolustusta. Myös pelin avaus takkusi tamperelaisten puolelta. Tämän vastapainoksi nähtiin kyllä muutam hieno juoksu ja paikoin onnistunutta heittopeliä.

Mutta pistetään tämä kauden ensimmäisen pelin piikkiin ja toivotaan joukkueelle nousujohtoista peliä.

Blogin tapaan alla kuvakollaasi, ja samat kuvat isompina ja erillisinä nurkkaus.net valokuvagalleriassa.

Tampere Saints vs Jyväskylän Jaguaarit Pyynikin urheilukentällä