Säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin päivittetävä henkilökohtainen "avautumiskaivo", joka käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuitenkin vain minua itseäni kiinnostavia tai hetkauttavia asioita. Valokuvien ja videoiden kautta matkakertomuksiin maailmalta ja patikoinnin sekä maastopyöräilyn pariin luontoliikunnan puolelle. Tällä hetkellä vahvasti edustettuna Tamperelainen divari koripallo valokuvien kautta.
Tampereen Epilässä on vielä nähtävillä "Roomalaisen kylpylän" rauniot. Eihän ne nyt oikeat Roomalaisen kylpylän rauniot ole, vaan Epilän kylpylän rakennutti harjun itäpuolelle suppaan, 1930-luvun puolivälin jälkeen Tamperelainen Sixtus Syrjänen. Ihan omaan käyttöön lammen rannalle rakentui kylpyläkatos, sauna ja käymälä. Alueen käyttö jatkui ainakin 1950-luvulle asti. "Kylpylään" johti kivinen silta ja holviportti. . Lampi kivettiin reunoiltaan ja sen keskellä sijaitsi saari, jonne johti takorautainen kaarisilta.
Nykyään alue on metsittynyt ja ränsistynyt, ja entisajoista muistuttavat enää kivitukimuurit ja pengerrykset sekä muutama sotkettu betonirakenne ja miltei umpeen kasvanut lampi. Rehevöitynyt alue on huonokuntoinen ja joidenkin mukaan jopa vaarallinen, eikä sinne menoa suositella. Alueella on kuitenkin hyvät polut ja kylpylän kyllä löytää melko helposti. Parhaiten ehkä Epilän harjun laelta laskeutumalla tai lähestymällä Lielahden voimalaitoksen puolelta, Rahtimiehenkadun kautta. Lännestä lähestyminen ei ole suositeltavaa, polku näet kulkee rivitalojen pihojen läpi, yksityisalueella. Karttalinkki kylpylälle.
Valokuvia nykykuntoisesta kylpylästä. Itse tutustuin paikkaan ensimmäisen kerran joskus 1980-luvun lopulla, eikä se muistikuvissa näyttäytynyt lainkaan nykyiseltä.
Ensimmäinen todellinen kevät päivät hetkeen. Läskipyörät auton kyytiin, eväät reppuun ja kohti Kokemäkeä. Siellä kuulemma kulkee kangasmaastossa mielenkiintoinen janareitti, Hiipireitti. N. 15 km suuntaansa Kokemäeltä Harjavaltaan tai toisin päin, Pitkäjärveltä Hiitteenharjulle tai päinvastoin. Polkuja ja vähän leveämpikin ajouria risteilee alueella sinne tänne ja reilusti. Mitään gps jälkeä ei tällä kertaa otettu mukaan, vaan luotettiin "hyviin" opasteisiin alueella.
Pitkäjärven Vapaa-aikaeskuksella Kokemäellä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kevät pukeutuneet polkijat vähensivät vaatetusta jo ennen kuin edes päästiin matkaan. Alku oli lupaava, heti asfaltti tien ylityksen jälkeen kangasmaastoon ja nopealle neulaspolulle. Olipas hyvä aloitus. Ensimmäinen laavu tuli vastaan melko puskista, ja 1,5 km ajon jälkeen. Eihän tähän vielä jäädä vaan painetaan eteenpäin. Kapeampaa ja leveempää hiekkapohja eteenpäin, välillä sinisiä reitti merkkejä etsien. Seuraava taukopaikka voisi olla Palojärven laavu. Siinä hetki arvottiin taukoa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa. Ajettiin sitten Järilänharjun majankin ohi ja päätettiin pitää tauko Kotalaavulla janareitti toisessa päässä Harjavallassa.
Kotalaavulla ei puita! Paista siinä sitten makkaraa. Ei kun takaisin päin, pikku ketunlenkki, kun kartan mukaan ihan kilometrin parin päässä on kota. Ei kotaa, ei taukoa! Muu ei auta kun polkasta Järilänharjun majalle. Maja ja liiteri lukossa, pihan nuotiopaikka täynnä männynoksia ja roskaa. Ei nuotiota ja makkaraa täälläkään! Palojärven laavu näytti jo mennessä mukavalta, siis sinne. Siellä oli puuvaja auki ja puita tarjolla. Pikku tulet, makkarat hiillokselle ja kunnon tauko. Helppoa kun onnistuu. Propsit taukopaikoista Kokemäelle.
Entäs ne polut ja reitit ja opasteet. Itse pidin Kokemäen puolen poluista enemmän, mutta ne muutamat mäet löytyvät Harjavallan päästä. Reitin suhteen saa olla tarkka. Nopeat polut houkuttavat pitämään vauhtia yllä ja välillä reitti merkit loistavat poissaolollaan. Tulee helposti ajettua harhaan, polkuja kun kangasmetsässä riittää. Niitä koluamalla saisi varmaan päivän tai pari kulumaan. Ja eiköhän jostain löydy rengas reitti jälkikin tälle alueelle. Jos jotain tekisin paremmin niin reitti merkkien lisäämistä ja reitti kylttejä lisää.
Mukana oli kamera sekä stillejä että videota varten. Valokuvia ja video alla.
