Kesäteatterissa: Dingo-musikaali

Komedia teatteri Tampereella pyörittää ulkoilmanäyttämöllään kesän aikana Dingo-musikaalia. Valkeakosken Juice-musikaalin innoittamana suunnattiin sinne katsomaan minkälaiset nostalgia pläjäykset tästä saataisiin aikaiseksi.

Parempi puolisko oli vanhana Dingon fanina liekeissä ja sai musikaalista irti sen mitä pitkin. Itsellä olikin sitten hieman ristiriitaiset tunnelmat. Ikinä en ole ollut Dingo fani, silloin 80-luvun puolessa välissä Länsi-Tamperelaisena ei ollut muuta kuin Popeda, ja ehkä hieman Eppu Normaali ja tietenkin Juice bändeineen. Enkä Dingon uusina tulemisinakaan ole ollut suuresti kiinnostunut bändistä. Mutta toisaalta kaikki kappaleet olivat jollain tasolla tuttuja, onhan radio ja silloiset kokoelma lp:t ja cd:t soittaneet kappaleita urakalla. ¨

Ei esitys huono ollut. Ei missään nimessä. Yleisö eli mukana laulaen ja taputtaen, ja allekirjoittanutkin sai itsensä liikkeelle rytmikkääseen taputtamiseen. Ihan kaikki huumori ei välttämättä uponnut, ei ainakaan minuun. Mutta kesäteatterin pitää olla kevyttä, ja huumorialla keveyttä saadaan.

Tämänkin esityksen taltiointi, niin kuin aina oli kielletty. Mutta loppukumarrusten aikana blogin koristeeksi nappasin pari kuvaa. Ihan sallitusti siis.

Historiaa: Askolan hiidenkirnut

Matka johdatti kulkijan Askolaan ja siellä oleville Hiidenkirnuille. Parkkipaikalta reilu 500 m käveltävää metsän siimeksessä olevalla kalliolle ja siellä odottaville hiidenkirnuille. Jotenkin ristiriitaiset tunnelmat näistä näkymistä. Valokuvien ja mielikuvituksen perusteella ajatuksissa pyöri jotain hienoa ja mahtavaa,  mitä jääkausi on saanut aikaiseksi. Suuria kuoppia kalliossa ja vielä hyvällä säkällä kuopan muodostanut kivi pohjalla. 

Todellisuus oli hieman erilainen. Pieniä ja hieman roskaisia hiidenkirnuja, joiden pohjalla enemmän tai vähemmän vettä. Pari isompaa, mutta enemmän pienempiä. Tai en tiedä onko hiidenkirnut aina tämän kokoisia, muita kun en ole nähnyt. Tosin tästä jäi kipinää ja halua nähdä muita hiidenkirnuja. Hieman vertailla mitä on tarjolla. 

Vaikeita kuvattavia. Mutta muutaman valokuvan kännykällä näpsäsin ja jotain videon pätkääkin yritin tallentaa. Alla tuotoksia.

S/S Tarjanne. Ruovesi - Virrat

Viimekesänä kesken jäänyttä sisävesiristeilyä höyrylaiva S/S Tarjanteella päästiin jatkamaan heti risteilykauden lopussa elokuun alussa. Ruoveden satamasta lähdettiin matkaan ja perille Virroille päästiin kuin päästiinkin tällä kertaa. Tänä vuonne ei Visuveden kääntösilta ole reistaillut, vaan vesiliikenne on Vaskivesi-Ruovesi vesistössä päässyt kulkemaan ongelmitta.

Itselle oudompia vesimaisemia oikeen urakalla. Näin korkealla Näsijärven vesistössä en ole veneellä koskaan käynyt, joten uteliaana seurailin ympäristöäni. Tällä reissulla kuljetettiin hieman kevyempää kuvauskalustoa mukana, päätin pärjätä vain kännykkäkameralla, Samsung Galaxy S22+, ja Insta360 OneR actionkameralla.

Säässä koettiin tällä kertaa Suomen suvi kaikessa muodossaan. Täydestä auringonpaisteesta ja tyynestä ilmasta, puolipilvisen kautta hetkittäisiin kaatosateisiin. Onneksi ei kuitenkaan myrskyä nostattanut, vaikka välillä vähän tuulikin. Ja sadetta sekä auringonpaistetta yhtä aikaa, sehän tarkoittaa sateenkaarta oikeasta suunnasta katsottaessa. Ja sellainen nähtiinkin matalalla vedenpinna päällä. 

Onneksi tälläkään reissulla ei tarvinnut olla nälissään. Jälleen kerran laivan keittiö tarjosi herkulliset ruoat ylikypsän lihan ja perunoiden sekä herkullisen kalan sekä perunoiden kera. Ja janon sammutti Koskipanimon Saari Pils ja viini.