Puhelinhäirintää?

Näin kesän kunniaksi olen joutunut jonkinlaisen puhelinmarkkinoinnin tai -myynnin uhriksi. Viimeisen kahden päivän aikana on tullut 4 soittoa eri firmoilta myyden milloin mitäkin. Pari lehtiä, yksi sähköä, kolmas laajakaistaa. Kolme sentään soitti numerosta, joka näkyi näytöllä, mutta yksi soitto tuli tuntemattomasta numerosta. Että oikeen veetuttaa tollanen soittelu. Pidän tätä kyllä jo puhelinhäirintänä, varsinkin kun kukaan soittajista ei edes kysynyt häiritseekö.

Okei, osittain mun oma vika kun en ole tilannut numerooni puhelinmyyntiestoa. Mutta silti... Ja varsinkin se Kuopiolainen firma harrasti niin selkeää harhaanjohtavaa mainontaa, että pitäisi oikeen kyseenalaistaa markkinoinnin laillisuus. Eikä se edes ollut ainoa soittaja tämän vuoden aikana joka käyttää samaa metodia. Aloitetaan puhumaan hyvästä asiakkuudesta, ja palkinnoista ja lahjoista mitä halutaan antaa. Luvataan monen kuukauden lehdet ilmaiseksi. Mutta sivulauseessa kerrotaan että maksat vain postimaksut. Mitä ilmasuutta se sellainen on? Joudunhan minä kuitenkin maksamaan lehdistä. Mistä ne lahjalehdet voi hakea, ettei tule postimaksuja? Ai ei mistään. Kai mä nyt voin palkintoni tai lahjani hakea jostain, jos mulle sellainen halutaan antaa?

Ja sitten ne sukkien ja alushousujen myyjät. Ne on jo varanneet mulle sopivat vaatteet, odottavat vain kuulemma mua. Mistä ne voi tietää minkä kokoset vaatteet mulle sopii? Käykö joku tutkimassa meidän pyykkinaurua ja siellä riippuvia vaatteita? Ei kai kukaan nyt osta sukkia tai kalsareita näkemättä ja kokeilematta niitä?

Puhelinmyyjät voisivat taas vähän opetella jonkinlaisia tapoja kun soittelevat. Itsensä esittely ja se että kysyy häiritseekö olisivat helppoja pikkutapoja aloittaa. Tosin aion jatkossakin olla heille oma tyly itseni. Vaikka he tekevät työtään, saavat he silti minulta paskaa niskaan joka kerta kun soittelevat. Vaikutanko minä sellaiselta tyypiltä joka ei osaa itse vaihtaa kännykkä- tai laajalaistaliittymää tai kilpailuttaa sähkö- tai muutasopimusta? Tai tilata lehteä jos sellaisen haluan? Tai ostaa kaupasta sukkia, kalsareita tai muita vaatteita? Älkää soitelko mulle!

Talvipuuhastelua

Kevätpäivän kunniaksi käytiin vähän maaseudulla viettämässä aikaa. Alunperin piti mennä sunnuntaina 8.3. Siilinkari-kävelylle, mutta en löytänyt mistään mediasta tietoa järjestetäänkö sitä, niin päätimme sen sijaan maalla ulkoilemassa. Ja vielä tätä kirjoittaessakin on epäselvää, onko Aamulehden Moro liite järjestänyt kävelyä. Todella huonosti informoitu siittä. No koirat pääsivät oikeen kunnolla juoksemaan vapaana. Järven jäällä ja vähän metsässäkin. Ja tuli siinä samalla itsekin oltua ulkona. Karo ja Blondi pääsivät toteuttamaan oikeen kunnolla itseään ja purkamaan energiaansa. Järven jäällä oli välillä lunta koirien mahaan asti, siinä joutuivat tekemään töitä oikeen kunnolla että pääsivät eteenpäin. Mutta hyväähän lumessa juokseminen vaan koirille tekee. Vahvistuu lihakset ja saa kunnon ulkoilua. Varsinkin jos vertaa tavallisiin kaupunkilenkkeihin. Onhan tuo maaseudulla vapaana juokseminen koiran psyykkeellekkin erilaista. Vapaana juokseminen on aina vapaana juoksemista. Ja se on toista kuin kaupungissa narunpäässä kulkeminen. Kaupungissa mennään vain minne isätä tai emäntä sattuu tietä tai polkua pitkin menemään, mutta maalla sai itse päättää reittinsä ja nopeutensa.

Ja pääsihän se Karokin toteuttamaan järven jäällä omaa lempipuuhaansa. Uusi pulkka tuli perässä todella näyttävästi. Vaikka oli se paljon raskaampaa hommaa kuin kaupungin kävelyteillä vetäminen. Lunta oli sen verran paljon jäällä eikä hankikantoa ollenkaan, niin sekä koira että vedettävä upposivat välillä lumeen kunnolla. Mutta hyvin vetohommat sujuivat, niitä pitäisi vaan päästä tekemään paljon enemmän.

Samalla selvisi sekin että Blondista ei ole vetohommiin. Jo pelkästään valjaiden pukeminen päälle ja aisojen virittäminen sai koiran vauhkoksi. Niin arka ja uusiin asioihin varuksella suhtautuva koira se on. Ja kun pulkan pisti perään paniikki iski oikeen kunnolla. Jäi sitten vetohommat Blondin kohdalla siihen. Ehkä joskus toiste kokeillaan uudestaan sitä vetämistä, mutta nyt ainakin toistaiseksi Karo hoitaa vetohommat. Blondille on sitten seuraava kokeilu selkärepun laittaminen selkään, ja kantamisen harjoittelu.

Tässä alla videonpätkä Karosta kun pulkkaa kiskotaan perässä:

Lisää videoita ja valokuvia löytyy nurkkaus.net/sussari sivuilta tai YouTubesta.

Talviharrastuksia

Mansessa on sopivasti lunta Karon vetää pulkkaa perässään. Melkein kaikki kävelytiet on lumenpeitossa, mutta osin kuitenkin hiekoitettu. Nyt ollaan treenattu Karon kanssa oikeen urakalla pulkan vetämistä. Tavotteena hallita sen niin hyvin, että maaliskuun alussa kun järjestetään perinteinen Aamulehden Moron Siilinkari kävely, pysyttäisiin suorittamaan mallikkaasti Karon ja pulkan kanssa. Tosin vielä ei ole kävely varmistunut, jäätilanteet kun elää Näsijärvellä melkoisella vauhdilla. Muutamana viime vuonna Siilinkari kävelyä ei ole järjestetty kun Näsijärven jäät ovat olleet niin heikot. No me nyt Karon kanssa harjoitellaan pulkan ja pojan vetämistä, jos vaikka päästäisiin jäälle retkeilemään. Muutan vetohommat sujuu hyvin, mutta vauhtia löytyy vielä vähän liikaa. Varsinkin lenkin alkuvaiheessa, kun virtaa ja innostusta löytyy. Mutta kun hetki ollaan kuljettu, niin vauhti rauhoittuu mukavaksi kävelyvauhdiksi. Ehkä tähänkin saadaa vielä muutos kun vetohommia on harjoiteltu tarpeeksi, ja saatu hommat tutuiksi. 

Uutena kuljetusvälineenä hankin koirille selkärepun. Tosin nyt sitä on kantanut selässään Karo, ihan sillä että saisin koiran innostumisen ja liiallisen vauhdin lenkin alkuvaiheessa rauhoittumaan. Kun Karo on Saksanpaimenkoira, niin sillä voi olla luonteessaan työnteko. Ja reppu selässä tarkoittaan työntekoa, silloin ei keskitytä muihin asioihin. Reppu hankittiin jo syksyllä ja sitä on kannettu mukana vähän vaihtelevalla tiheydellä. Kyllä se jonkin verran Karoa rauhottaa. Ja Karosta kyllä näkee, samoin kuin pulkan vetämisen kohdalla, että se nauttii repun kantamisesta. Repulla on hyvä kantaa vaikka kauppareissun pari litran maitotölkkiä ja muuta pikkutavaraa. Kovin paljon tavaroita reppuun ei voi vielä lastata, mutta retkieväät kulkevat mukavasti mukana. Ja vaikka pari pulloa "energiajuomaa" jos kulkee pitemmän lenkin poikkeamatta. mihinkään tauolle. Kyllä tässä kevään korvilla Blondikin saa repun selkäänsä, ja pääsee kokeilemaan kantamista ja näyttämään kyntensä siinä touhussa.

Siilinkari kävelystä laitan juttua näille sivuille, jos sinne päästään. Ja varmaankin jatkossa pulkan ja ehkä kesällä kärryjen vetämisestä. Ja tottakai kaikesta mitä nyt koirien kanssa tulee touhutta. Ja mahdollisuuksien mukaan kuvien kanssa. 

Pari valokuvaa ja videoita uuden vuoden kunniaksi

Pistin näin uudenvuoden kunniaksi muutaman valokuvan koirista niiden omiin valokuva-albumeihein. Karon albumin löydät täältä ja Blondin täältä. Molemmat ovat nurkkus.net/sussarit sivustolla. Niinkuin myös videotkin, ne löytyvät valokuvia välilehdeltä, tai sitten You Tubesta, jos jaksaa etsiä sieltä. Aika kivasti hohtaa noiden koirien silmät punaista tossa kuvassa. Syksyisen metsän tunnelmaa... Suurin osa valokuvista on kyllä talvi kuvia missä Karo ja Blondi peuhaa lumisessa metsässä. 

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2009

Toivotellaan näin blogin kautta joulun ja uuden vuoden 2009 toivotukset tälläisen pikku opetuksen avulla. Eli kaikille koirille lukemista ja opiskelua. Näin koulutat omistajastasi kunnon kaverin. Juttu on alunperin julkaistu Valkkariviestissä 4/2008, mutta ajattelin siirtää sen tänne blogiin kaikkien muidenkin kuin Suomen Valkoinenpaimenkoiran ry:n jäsenten luettavaksi. Toivottavasti jutun alkuperäinen kirjoittaja ei suutu. Ja jos suuttuu niin mitä sitten...

Eli tästä lähtee, nyt koirat tarkkaavaisuutta...

Paikallaolo

On tärketää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siittä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää jopa lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kuitenkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamatomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikalla olon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista rasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on kokoajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdiikkasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

Liikkeestä maahan meno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin ihminen kompastuu jalkojen ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava: vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeä opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voit esimerkiksi hypätä autotielle tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätteitä. Kuin ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, kiitosta ei saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaa kalan uimarakko suupielessä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäksi ja taas hieman etäämmäksi jne. Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.

Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Hauskaa joulua ja koulutuksellista uutta vuotta 2009!
Toivottaa Karo ja Blondi, ja blogin ylläpitäjä.