Patikointia: Laipanmaa, Hirvijärven kierros

See full screen

Laipanmaan, Hirvijärven kierros, Rajalan kämpältä
Lat 61° 25,63
Lon 24° 34,15
Lämpö 22,0 °C
Matka 13,83 km
Aika 3 h 17 min (liikkeellä 6 h)
Nousu 278 m

Paluu Laipanmaan "erämaa-alueelle" ja päiväpatikoinnit Hirvijärven kierrokselle. Tälläkin kertaa auto parkkiin Rajalan kämpän p-alueelle ja siitä jalkaa toisen eteen. Rauhallisella tahdilla ja maisemia katsellen ja kuvaten. Lähdimme kulkemaan reittiä myötäpäivään jolloin ensimmäisenä vastaan tulee Ruokojärvi ja vähän siitä eteenpäin laavu. Tähän ei vielä pysähdytty taukoilemaan, vaan matkaa jatkettiin eteenpäin. Ruokojärven laavun jälkeen kuljetaan pikkupätkä metsäautotien pohjaan kunnes taas sukelletaan metsän siimekseen, pätkälle ennen seuraavaa metsäautotietä.

Polun varrella, näiden kahden metsäautotien välillä oli taas tarjolla makeita ja isoja mustikoita niin paljon ettei kulkemisesta meinannut oikeen tulla mitään. Vähän väliä piti pysähdellä ja noukkia superfoodia suuhunsa.

Seuraavaa metsäautotietä kuljetaankin hetken verran eteenpäin. Jos ei käänny pistolle Iso-Laippa järven rantaan ja pidä taukoa siellä olevalla nuotiopaikalla. Tässä kohtaa paikat muuttuivat minulle uudeksi, aikaisemmin olin kyllä kiertänyt Elomonkierroksen, näin elokuussa silloinkin. Mielenkiinnolla odotin mitä metsä tuo tullessaan. Ainakin Laipanmaan sivuilta luetuissa kuvauksissa Pihtilammen ympäristöä kuvailtiin mielenkiinoisimmaksi alueeksi näillä main. Eikä ennakkotieto oikeen pettänyt tässä kohtaa. Mielenkiintoisia maastoja oli edessä.

Pihlilammelle mentäessä polku sivuaa ensin Haukijärvenrahkaa ja sen jälkeen kulkee pienen suon yli pitkospuita pitkin. Huonoja pitkospuita pitkin, kannattaa katsoa mihin astuu, mutta mutkittelemalla pääsee eteenpäin. Pihtilammen rannassa yliteään kapea salmi siltaa pitkin, todellinen erämaasilta. Vähän sinnepäin kallellaan, pikku rakoja siellä täällä, kaksilankkuinen kansi raolla sekä kaide vain toisella puolella. Mutta hyvin siitä yli pääsi. Polku kulki Pihtilammen rantaa aina välillä hieman märemmissä suomaastossa ja aina välillä mäntyvoittoisessa kangasmaastossa jäkälien ja kanervien keskellä. 

Pihtilammin eteläpäässä on laavu kukkulla, tulipaikka vähän alempana ja lähempänä rantaa, sekä parkkipaikka hetken matkan päässä. Tämä kohta toimii myös toisena lähtöpaikka Hirvijärven kierrokselle. Ehkä patikoinit kannattaa aloittaa tästä? Toiset aloittaa toiset ei. Sopivasti noin puolessa välissä olevalle laavulle oli hyvä jäädä pitämään taukoa ja rupattelemaan tähän asti näkemästään. Koska makkarakiintiö tuntuu tälle kesälle olevan täynnä ruokahalua tyydytettiin kahvin ja hyvin sämpylöiden voimin, sekä tietenkin isoilla korvapuusteilla. Taas jaksoi jatkaa matkaa.

Seuraavaksi eteen tuli Sadinlampi ja pikku suo sen ympärille. Siitä sitten aloitettiinkin nousu korkeimmille poluille. Kohti "vuoria" joita eteen vielä tulee. Noustiin näissä Pirkanmaan maisemissa melkoisesti mutkitelle mäen rinnettä. Vastaan tulevalla hakkuuaukiolla polun merkinnät meinasivat hukkua, mutta onneksi polkua on kuitenkin sen verran kuljettu, että heinikon ja vattupensaiden välissä reitin löysi. Ja sitä vattujen määrää. Aikaisemmat mustikat jäivät toiseksi, sen verran isoja ja makeita vadelmia oli tarjolla. Taas kulkeminen hidastui kun metsänsatoa piti napsia suuhunsa oikeen urakalla. Se mitä edellisessä  nousussa noustiin tultiin heti kohta alas, ja vähän enemmän. Iso Hirvijärven eteläpääty oli kahden "vuoren" välissä olevassa "rotkossa". Mäkien välissä siis. Ja heti lähdettiin nousemaan seuraa mäkeä ylös että päästiin kohti Korppivuorta. 

Korppivuorelta matka jatkui ylös alas mäkiä läpi pikku soiden kohti metsäautotietä. Ja sieltä Tulivuoren ohi kohti Rajalan kämppää. Tulivuoren ohitus oli vielä mielenkiintoinen kokemus, mutta sen jälkeen reitti alkoi muuttua taas mielenkiinnottommaksi metsäpolulla kulkemiseksi. Olihan siellä savupirtin rauniot, mutta tässä kohtaa hyttystensyömänä ei jaksanut hirveesti enää siitä innostua ja jäädä tutkimaan.

Kaikenkaikkiaan Pihtilammen ympäristö oli se mielenkiintoisin ja näyttävin osa tästä Hirvijärven kierroksestä. Eihän siellä mitään suuria nähtävyyksiä ollut, mutta mielestäni näin Pirkanmaan luontoon nähden mukavia mäkiä ylös alas. 

Tottakai mukana kulki taas kuvauskalustoa. Alla valokuvia poluilta ja niitä tietenkin flickrin Laipanmaa albumissa. 

Mustikoita polun varressa. Superfoodia mahan täydeltä

Pitkospuut vievät kohti Pihtilampea.

Pihtilammen silta

Hakkuuaukio vadelmat

Iso Hirvijärvi kahden "vuoren" välissä.

Näkymää Korppivuorelta