tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Uutta vuotta 2008

Vuosi 2007 sitten meni. Ja uusi vuosi 2008 alkoi oikeen kunnon rytinällä. Näin ainakin täällä Tampereen Raholassa. Välillä tuntui, että asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ainakin rätinän ja paukkeen osalta tuntui asuinpaikaksi sopivan Irak tai Afganistan. Tosin en kummassakaan ole ikinä käynyt, mutta uutiskuvista ja juttujen perusteella uskoisin, että pauke lähenteli niiden maiden normaali elämää. Välillä rupesi jo hieman risomaan se meteli, varsinkin kun tiesi että töihin lähtö oli aamulla edessä ja kello pirisisi 5:45. Mutta onneksi uusivuosi ja sen juhlinta on vain kerran vuodessa. Ei tarvi useasti kärsiä humalaisten varomattomasta rakettiammunnasta ja alaikäisten järjettömästä pikkupaukkujen paukuttelusta.

Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.

Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.